Leila sitten leikkautettiin kesällä ja näennäiseti toipui tosi nopeaan. Lähdettiin viikon mökkireissulle juuri, kun kaulurin sai leikkauksen jäljiltä ottaa pois. Juhannusaattona (miksi nää ajankohdat on aina tällaisia...) koiruus meni syömättömäksi eikä halunnut lenkille. Tuona päivänä matkustettiin Kuhmosta Kokkolaan. Kokkolassa ei illalla enää päästy päivystävälle. Seuraavana aamupäivänä vasta, jolloin päivystävä eläinlääkäri löysi ultratessa vatsasta "jotain". Koira pitäisi avata... Lähdettiin sitten Oulun eläinklninikalle, joka päivysti. Saman "jonkin" löysivät ultratessa ja röntgenissä sielläkin, jolloin koira päädyttiin avaamaan. Selvisi, että Leilan toinen munuainen oli TODELLA iso ja piäisi poistaa. Sterilisaatileikkauksen ommellanka näytti myös reagoineen (lankareaktio) Siinä vaiheessa multa meinasi maailma sumeta ja pelkäsin menettäväni jo toisen rakkaani kasvaimeen. Päivystävä eläinlääkäri ei ollut munuaista koskaan leikannut ja leikkaus päätettiin suorittaa vasta maanantaina. Haava siis kiinni ja kipulääkkeillä kotiin. Oli muuten pitkä juhannus...
Maanantaina Leila leikattiin osaavissa käsissä. Munuainen lähetettiin patologille. Leikkauksessa koira menetti paljon verta ja oli iltaan tiputuksessa. Kaiken aikaa oli Leila kuitenkin omin jaloin kulkenut eläinlääkäriin ja pois sieltä, vaikka on varmasti ollut todella huonossa kunnossa.
Kun menimme poistattamaan tikkejä (tässä leikkauksessa oli käytetty eri tikkejä, koska sterilisaatioleikkauslankaan oli tullut lankareaktiota). Samalla katsottiin verikokeet. Vastaus patologilta oli myös tullut ja munuaisessa oli bakteeritulehdus!!! Ei kasvainta! Nyt uskalsi hengittää... Mistä ikinä tulikin... (lankareaktio, bakteeri sterkkauksen yhteydessä?? jotain muuta...) eipä sillä ollut merkitystä, pääasia että Leila saataisiin kuntoon. Verikokeista selvisi, että Leilalla oli vielä anemia runsaan verenmenetyksen takia, vaan se oli kuitenkin pientä tässä katastrofissa ;)
Tässä on kai se päällimmäinen mitä tänä vuonna on kokenut, vaikka vuoteen on mahtunut myös paljon vähemmän stressaavaa ;) Ehkä jaksan kirjoitella niistä myöhemmin :) Tänä päivänä Leila voi maniosti, yhdellä munuaisella mennään, mutta mennään ilolla :) Nyt toivotamme kaikille onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta 2017!