Toinen asia, joka veti maan kokonaan jalkojen alta, oli Leilan meno tammikussa viikon sisällä huonoon kuntoon; horjuvaksi. Selkää epäilin ekana, kun oli jäätävän liukasta ollut pitkään. Lopulta syyksi selvisi pernan kasvain, joka oli jo ehtinyt vuotaa. Näistä menetyksistä ei vain tahdo toipua jaloilleen millään. Ikävä on kova joka päivä.
Walma on tässä vuodessa kasvanut perheen pikkukoiraksi. Walma on sellainen 2/3 koira kooltaan verrattuna näihin aikaisimpiin valkeisiini. Mutta varsin säpäkkä ja vauhdikas nuori koira. Luonteeltaan avoin, kaikkia rakastava olento, joka kuitenkin terhakkaasti vahtii myös pihaa.
Yhteistyötentumme Aura kasvaa Oulussa ja elää varsin aktiivista elämää ihmisensä kanssa. Oikeastaan vallan kadehdin, miten niin monessa ehtivät olla mukana :) Ja onnellisena seuraan heidän mahtavaa yhteistyötään :) Auran tili löytyy instasta "auramuru".
Auraa näin pitkästä aikaa, kun pyörähdimme Raahen ryhmänäyttelyssä näiden juniorien kanssa aika mukavin tuloksin: jalostus.kennelliitto.fi/frmNayttely.aspx?Id=12927&R=347
Elämä jatkuu. Lumi on sulanut ja nyt on aloiteltu kesän maasto; jälki- ja etsintäkautta. Ja piipahdettu myös ekat rantarymyt jäiden lähellä :)