Tammikuu on ollut niin kovin laiskaa aikaa :) Tokihan lenkillä käydään ja etsintää treenaillaan, mutta tuntuu, että itsellä ei tähän aikaan vuodesta ole ihan kaikkia voimia käytössä ;) Viikolla osuttiin treenikaverin kanssa aamulenkille siihen päivän komeimpaan aikaan :) 0 Kyllä vain päivä pitenee... Martan kanssa lenkillä rannalla.
0 Comments
Tässä viikolla jäi aamulla hetki aikaa ennen töihin lähtöä, kun lapset oli koulubussi noutanut. "Hukkasin" muutaman esineen pihalle koirille etsittäviksi. Tuli Martan vuoro ja into piukeana lähti hakemaan ja toikin ekan esineen (hanskan) pihalta. Minä sitten kehotin toista esinettä hakemaan. Tämä vain nappasi villalalapasen suoraan mun kädestä ja jäi sitä tarjoamaan palkkaa odotellen... "Hullu turhaan työtä tekee, fiksu pääsee helpommalla..." Onhan se kivaa, kun on koiralla huumorintajua...
Siis lapsilla, eihän tuota itse ole lomalla ollut ;) Vaan on koiruillakin ollut seuraa päivisin lapsista. Marttahan meillä kovasti päivisin touhuaa, jos ei kotona olla. Sellaista paperin silppuamista ja polttoroskiksen tyhjentämistä yleensä, ei onneksi suurempaa... Nyt on lapsillakin aamut venyneet pidempään ja eräänäkin aamuna jäivät nukkumaan, kun vanhemmat lähtivät töihin. Mummun tullessa katsomaan oli Martta jo ehtinyt kätkeä pöydälle sulamaan jätetyn koiranlihapötkön "parempaan talteen" sohvan taakse... Ja koirille käytössä olevat lasiset purkit, joita käytän hajutunnistuksen opettelussa, oli kannettu Martan sängylle tiskipöydältä... Maltan tuskin odottaa koulua ja arkea... huoh... Vaan ei meillä tuollaista jäynämestaria ole talossa ollutkaan sitten Millan :D Leila on aina ollut niin rehellinen ja kiltti ;)
Vuoden ekaa päivää kuvina tässä: Nyt päästiin ja kauan tätä on odotetttukin :) Rakennusetsintää entisen koulun tiloissa :) Leilan kanssa on aiemmin otettu kerran teollisuushallissa, kun Leila oli alle vuoden. Martan kanssa ei kertaakaan. Kummankin kanssa käytiin ekaksi vähän tutustumassa paikkaan. Mulle tuli yllätyksenä, ettei Leila tullutkaan suoriltaan portaita alas, vaan vasta kun hetkisen portaitten alapuolella odottelimme. Leila kun on aina ollut hyvinkin alustavarma ja viimeksi kesällä kulki kapoisia ja jyrkkiä mökkiportaita ja kierreritiläportaitakin ihan houkuttelematta kumpaankin suuntaan. Meilläpä saattaa olla jotain lihasjumia näiden todella liukkaiden kelien johdosta epäilisin. Itse etsintä meni kyllä hyvin, vaan selvästi oli hämillään uudesta ympäristöstä; ekaa maalia ei meinannut tulle minulle kertomaan ja viimoisen kävi kertomassa (läppäämässä reidelle) treenikaveriani ;) Vaan tästä on hyvä jatkaa :)
Martta taas yllätti emännän täysin! Leilan jälkeen minua epäilytti nuo portaat. Vaan neito ei tainnut portaita edes huomata, kun intona liihotti tutkimassa koko paikan häntä pystyssä... Ja itse etsintä sitten. Ilmaisua helpotettiin ottamalla irtorullat käyttöön, eikä todellakaan ollut ongelmia. Pikkulikka tiesi mitä tehdään, kun pistetään liivit päälle. Jännää on ilman liikkuminen isossa sokkeloisessa rakennuksessa. Marttakin selvästi reagoi hajuun pienessä huoneessa yhdessä rakennuksen päädyssä/siivessä. Maali oli loppujen lopuksi viereisessä huonessa, jossa oli jo kertaalleen käväissyt. Todella opettavaista ja mielenkiintoista treeniä :) Tätä lisää :) Pakkaskelien kuvia, -23 C rauha ja hiljaisuus. Vuosi 2016 ei ole ollut se kaikkein helpoin ja siksi myös sivujen päivittäminen on jäänyt vähäiselle. Leilan valeraskaudet menivät pentujen jälkeen todella vaikeiksi. Ne kestivät hirveän pitkään (varmasti sellaiset 6-8 viikkoa). Leila oli apaattinen, syömätön ja viimeinen pysäyttävä tekijä oli, kun joutui tilanteeseen, jossa joutui puolustamaan Marttaa: jälkenä oli tikkejä toiselle osapuolelle. Tästä johtuen päädyin leikkauttamaan Leilan, koska ilman valeraskautta en usko, että reaktio niin voimakas olisi ollut. Vaikka tokihan jokainen meistä puolustaa pentujaan muutoinkin ;) Leila sitten leikkautettiin kesällä ja näennäiseti toipui tosi nopeaan. Lähdettiin viikon mökkireissulle juuri, kun kaulurin sai leikkauksen jäljiltä ottaa pois. Juhannusaattona (miksi nää ajankohdat on aina tällaisia...) koiruus meni syömättömäksi eikä halunnut lenkille. Tuona päivänä matkustettiin Kuhmosta Kokkolaan. Kokkolassa ei illalla enää päästy päivystävälle. Seuraavana aamupäivänä vasta, jolloin päivystävä eläinlääkäri löysi ultratessa vatsasta "jotain". Koira pitäisi avata... Lähdettiin sitten Oulun eläinklninikalle, joka päivysti. Saman "jonkin" löysivät ultratessa ja röntgenissä sielläkin, jolloin koira päädyttiin avaamaan. Selvisi, että Leilan toinen munuainen oli TODELLA iso ja piäisi poistaa. Sterilisaatileikkauksen ommellanka näytti myös reagoineen (lankareaktio) Siinä vaiheessa multa meinasi maailma sumeta ja pelkäsin menettäväni jo toisen rakkaani kasvaimeen. Päivystävä eläinlääkäri ei ollut munuaista koskaan leikannut ja leikkaus päätettiin suorittaa vasta maanantaina. Haava siis kiinni ja kipulääkkeillä kotiin. Oli muuten pitkä juhannus... Maanantaina Leila leikattiin osaavissa käsissä. Munuainen lähetettiin patologille. Leikkauksessa koira menetti paljon verta ja oli iltaan tiputuksessa. Kaiken aikaa oli Leila kuitenkin omin jaloin kulkenut eläinlääkäriin ja pois sieltä, vaikka on varmasti ollut todella huonossa kunnossa. Kun menimme poistattamaan tikkejä (tässä leikkauksessa oli käytetty eri tikkejä, koska sterilisaatioleikkauslankaan oli tullut lankareaktiota). Samalla katsottiin verikokeet. Vastaus patologilta oli myös tullut ja munuaisessa oli bakteeritulehdus!!! Ei kasvainta! Nyt uskalsi hengittää... Mistä ikinä tulikin... (lankareaktio, bakteeri sterkkauksen yhteydessä?? jotain muuta...) eipä sillä ollut merkitystä, pääasia että Leila saataisiin kuntoon. Verikokeista selvisi, että Leilalla oli vielä anemia runsaan verenmenetyksen takia, vaan se oli kuitenkin pientä tässä katastrofissa ;) Tässä on kai se päällimmäinen mitä tänä vuonna on kokenut, vaikka vuoteen on mahtunut myös paljon vähemmän stressaavaa ;) Ehkä jaksan kirjoitella niistä myöhemmin :) Tänä päivänä Leila voi maniosti, yhdellä munuaisella mennään, mutta mennään ilolla :) Nyt toivotamme kaikille onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta 2017! Uudenvuoden alkajaisiksi kannetaan "pikku"keppejä.
|
ValkeetTouhua. Categories |