Martta ja Syli:
Se pahin pelkoni totetui, kun käytin Syliä eläinlääkärillä tänään. Sylillä todettiin ruokatorvenlaajentuma... Syli lähti viimeiselle matkalleen :( Hoitoa ei ole ja ennuste on huono. Olin niin toiveikas, kun Syli oli kuitenkin niin todella hyvinvoiva, vaikka jonkun kerran oksensikin. Tuntuu niin epäreilulta, kun elämä loppuu ennen kuin se kunnolla alkaakaan. Meille Syli jätti lähtemättömän jäljen sydämeen Ei näitä menetyksiä jaksaisi :( Hyvää matkaa rakas <3 Martta ja Syli:
0 Comments
Aika menee niin joutuin näiden karvalasten kanssa, ettei tahdo ehtiä päivittää... Tällä viikolla käytiin kuitenkin saamassa sirut niskaan ja eläinlääkärintarkastuksessa. Keltaisella tytöllä (Martta Manteli) eläinlääkäri totesi hyvin pienen napatyrän. Harmi juttu sinänsä, muttei tule todennäköisesti vaivaamaan mitenkään. Nämähän ymmärtääkseni voivat olla perinnöllisiä. Näin jälkeenpäin mietin, onko synnytyksessä toisaalta tapahtunut jotain. kun yhden pennun kohdalla muistan vähän hätääntyneeni, kun Leilan napanuoran kiskonta oli niin voimakasta. Tiedä sitten, kun en muista kuka pennuista oli kyseessä. Muutoin kaikki saivat terveen paperit. Purenta oli kaikilla hyvä. Kiveksiä ei kuitenkaan tunnu kellään pojista vielä. Eläinlääkärireissulla ei tullut selvyyttä sinisen pojan ongelmiin, joista olen pentujen kotien kanssa puhunutkin. Sininen (Syli) on joitan kertoja nyt oksentanut ja aika pienestä (vajaa 3vk) aloin kuunnella, että välillä hengittäessä kuuluu kummaa "napsuntaa". Ensi viikolla käydään Sylin kanssa vielä Oulussa isommalla eläinlääkäriasemalla selvittämässä oireiden syytä. Syli on kuitenkin toiseksi isoin pentuni ja todella reipas ja leikkisä. Kaikki olivat todella reippaita ja myös rentoja eläinlääkärikäynnillä. Suurin jännityksen aihe taisi olla automatka ja pennut huusivatkin menomatkan kuin lokkiparvi... Eläinlääkärillä tutkivat paikkoja ja lopulta sipahtivat lattialle. Muru oikeastaan nukkui käytännössä koko ajan ja Lumikki jaksoi toohottaa omia leikkejään lähtöön asti. Viikolla kävi myös mukavia vieraita, sillä isukki Woody kävi meitä moikkaamassa. Pentusia ei pelottanut yhtään vieras koira ja osa yritti jo kovasti saada isukkia leikkimään. On se Woody vaan niin kertakaikkisen lempeä ja hyväluonteinen :) Isukin perässä Keltainen peperinhakuhommissa ;) Violetin yleinen lähestymistapa Musta ja pallo Musta Muru ravinnonlähteelle :) Vihreä ja Keltainen Musta ja violetti Keltainen ja violetti Violetti, sininen, keltainen Punainen ja musta Keltainen ja vois olla violetti... Violetti "alak sää mua" Sininen Hali Vapaus!
Johan oli jännää, kun pentuja tervehtimään saapui iso ja musta luppakorvainen lajitoveri; treenikaverin labbis Mona :)
Synttärit vähän epätavallisissa merkeissä meidän laumassa, kun talossa on parhaillaan pentukaaos ;) Synttärisankari sai kuitenkin uuden narupallon ja sitä käytiin jo lenkillä testaamassa kelvoksi. Vaan missä välissä tämäkin rakas otus on ehtinyt jo 4 vuoden ikään... Ja vähän näitä rakkaita riiviöitäkin
4 viikkoa on pennuilla jo ikää, hirveää miten meneen aika nopsaan! Pennut jäivät sitten pysyvästi takkahuoneeseen. Yritin niitä aluksi laittaa yöksi pienempään tilaan kodinhoitohuoneeseen ja kuraeteiseen, mutta protestointi oli sen mukaista, että nukkuvat nyt yötkin isommassa tilassa. Sininen "Syli" onnistui jopa karkaamaan aidan yli takkahuoneen puolelle. Saa nähdä miten nyt sitten käy, kun tänään pennut valtasivat päivä- (ja aikuisten kotonaolo) käyttöön myös keittiön ja eteisen ;)
Toinen matokuuri on nautittu ja edelleenkään se ei ollut hyvää, mutta nyt sentään sai jo annettua "palkaksi" lihanökäreen, kun lääke oli urheasti nautittu :) Kelit on olleet sen verran surkeat, ettei olla kuin pikaiseen käyty ulkona päivisin. Josko kohtais lämpeäisi taas... Ihana keväinen lämpö helli täällä pohjoisessakin tänään ja uskallettiin pentusten kanssa muutamaankin otteeseen ulos. Tässä koko jengiä. Musta "Muru" Vihreä "Jokeri" Sininen "Syli" Keltainen "Martta Manteli" Punainen "Lumikki" Violetti "Orvokki-Petteri" Violetti Orvokki-Petteri ja vihreä Jokeri sanovat "Räyh" ja äippä ehtii jo huolestua ;) Vaan "ollaan me ihan kiltisti, äippä". Syli ja Martta leikeissä
Ekaa kertaa pääsivät tättähäärät käymään ulkona, kun oli kauhean tuulen ja kylmän jälkeen siedettävämpi ilma. Jännää taisi olla, kun koko porukka simahti samantien kun pääsivät sisään :) Väsyä
Porsas tyynynä: Unimaitoa: Kolmatta päivää vähän maisteltiin ruokaa, toista päivää kuivamuonaa paistijauhelihan kanssa. Nyt alkoi kaikilla pää jo pysyä kupissa syödessä ;) Hyvää oli. Pennuilta kaatui taas aita ja saivat käyttöönsä myös takkahuoneen, kun kotona ollaan. Violetti otti sen heti omakseen ja painui perimmäiseen nurkkaan päiväunille. Pojilla on välillä vähän nokkapokkaa.
Sininen ja violetti Sininen poika "sylikoiramme" Pentujen maailmaa avarrettiin laajentamalla tilaa pentuhuoneesta kodinhoitohuoneeseen (yritteliäimmäthän tänne ovatkin jo onnistuneet karkaamaan...). Kaikkein järisyttävin kokemus taisi kuitenkin olla pienen paistijauhelihanökösen maistelu. Se näytti olevan todella HYVÄÄ! ja sitä olisi varmasti uponnut pieniin masuihin enemmänkin. Pennut kyllä kasvoivat mainiosti myös maidolla, mutta emäntää alkoi vähän säälittää äitikoira, jonka massu on kovilla pikkuisten kynsien raapiessa. Keltainen ja punainen tyttö Punainen ja violetti Sininen poika Sipiasiaa (musta ja sininen poika) Maitobaarissa alkaa olla jo ahdasta Musta äitinpoika "mää niin tykkään susta" ;) Violetti poika Vihreä poika ja keltainen tyttö
Piti laittaa pennuille muutama lelu ihmeteltäväksi. Varmaan on jo aika, kun aamulla heräsin siihen, kun violetti poika jyysti naskalihampailleen äitinsä porsas-lelua. Tuon keltaisen toukan muistan kyllä olleen markkinoilla jo oman lapsuuteni aikoina sukulaisen koirilla... Ilmankos on kestosuosikki: meillä syttyi äitikin siitä niin, että meinaa sen pennuilta nyysiä... Pienen seurustelun jälkeen ollaan taas raukeena: Koiruudet ovat onnistuneet olemaan mitä ilmeisimmin ruoka-aikaan kotona ja maitobaari toimii, sillä pienimmän tytön paino 2,5 viikkoisena on reilut 2100 ja isoimman pojan jo reilut 2500g. Sen näkee ehkä tästä violetin ilmeestäkin: syöminen on kuulkaas vakava asia... ;)
|
ValkeetTouhua. Categories |