Talvi on ollut kylmä ja runsasluminen :) Mutta mieluummin oikea talvi kuin loska ja jää ;)
Niin kävi, että Martalla hajosi toisen polven ristiside syksyllä. Leikattiin heti lokakuussa ja niin se elämä on taas enimmäkseen pyörinyt polven kuntouttamisen ympärillä. 4 kuukautta leikkauksesta nyt, niin kyllä tästäkin selvitään :) Walman kanssa ollaan talvi treenattu sen verran kuin näin talvella voi, kun tälle talvea ei olla homerakennuksia saatu Raahesta käyttöön. Marttakin on jo parissa treeneissä käynyt mukana :) Yhteistyöpentu Aura sen sijaan harrastaa meidänkin edestä :D IG:sta löytyy tiliä "Auramuru"-nimellä. Talvi on ollut kylmä ja runsasluminen :) Mutta mieluummin oikea talvi kuin loska ja jää ;)
0 Comments
Kesä on kulunut turhan nopeaan, liian vähän ollaan ehditty omasta mielestä treenata edes. Martan sairasloma loppui toukokuussa ja kunto kasvaa pikkuhiljaa. Treenit meillä keskeytyi heti alkukesästä muutamaksi viikoksi Walman tuodessa koiranäyttelyn tuliaisina nenäpunkin talouteen :( Syvä järkytys oli minulle, miten totaalisesti hajuaisti voi koirilta kadota. Lääkekuureilla siitä onneksi päästiin :) Kesä on enimmäkseen metsälenkkeilty ja uitu :) Walman ja Auran kanssa käytiin Kalajoen näyttelyissä. Aura on kesän aikana käynyt näytillä usemmassakin näyttelyssä. Walma oli Kalajoella yllättäen JUN-VSP, VARASERT, JUN-SERT Kuten kuvasta voi päätellä, näytelmät vietettiin reippaassa kesäsateessa :D Sitten sain päähäni viedä tyttöset petotestiin... Eikä tarvinnut Ronjaa juuri suostutella Auran kanssa mukaan. Meiltähän nyt lauman susivaroittaja puuttuu, kun Leilaa ei ole. Halusin testata reaktiot suteen Walman kanssa. Marttaa en leikatulle polvella tohtinut testiin viedä. Tyttöjen rektiot oli kovin erilaiset ;) Hyvää oli, että molemmilla säilyi toimintakyky :) Walma testissä Aura testissä Tässä vielä tyttöjen testipaperit Walma: Aura: Martan kanssa käytiin viikonloppuna ahkeroimassa jatkoa luvalle etsiä. Huolestutti kyllä lämmin keli ja toipilas koiruus. Hyväksytty tulos sieltä tuli; taidontarkistus haku (loppukoe/päivä) hyväksytty 12.8.23 :)
Hiljaista on ollut tänne blogiin kirjoittelu, kun on ehkä vaikeimpia aikoja ollut tämä talvi. Martta alkoi syksyllä ontua takajalkaa ja ristisidevammaa siellä sitten epäiltiin. Martta on aina äitinsä tavoin oireillut valeraskauksia (syö huonosti ja etsii pesäpaikan jostain ulkoa; saunan tai puuliiterin alta). Tällaisen kaivautumisen jälkeen huomasin jalkaa ontuvan. Polvi leikattiin heti, kun leikkaukseen vaan saatiin aika: marraskuussa. Polvea onkin sitten koko talvi kuntoutettu ja nyt tuntuu, että aletaan olla polven suhteen hyvällä mallilla. Toki meillä on lihaksistossa vielä kuntoutumista.
Toinen asia, joka veti maan kokonaan jalkojen alta, oli Leilan meno tammikussa viikon sisällä huonoon kuntoon; horjuvaksi. Selkää epäilin ekana, kun oli jäätävän liukasta ollut pitkään. Lopulta syyksi selvisi pernan kasvain, joka oli jo ehtinyt vuotaa. Näistä menetyksistä ei vain tahdo toipua jaloilleen millään. Ikävä on kova joka päivä. Walma on tässä vuodessa kasvanut perheen pikkukoiraksi. Walma on sellainen 2/3 koira kooltaan verrattuna näihin aikaisimpiin valkeisiini. Mutta varsin säpäkkä ja vauhdikas nuori koira. Luonteeltaan avoin, kaikkia rakastava olento, joka kuitenkin terhakkaasti vahtii myös pihaa. Yhteistyötentumme Aura kasvaa Oulussa ja elää varsin aktiivista elämää ihmisensä kanssa. Oikeastaan vallan kadehdin, miten niin monessa ehtivät olla mukana :) Ja onnellisena seuraan heidän mahtavaa yhteistyötään :) Auran tili löytyy instasta "auramuru". Auraa näin pitkästä aikaa, kun pyörähdimme Raahen ryhmänäyttelyssä näiden juniorien kanssa aika mukavin tuloksin: jalostus.kennelliitto.fi/frmNayttely.aspx?Id=12927&R=347 Elämä jatkuu. Lumi on sulanut ja nyt on aloiteltu kesän maasto; jälki- ja etsintäkautta. Ja piipahdettu myös ekat rantarymyt jäiden lähellä :) Niin se arki alkaa pyöriä lauman uuden jäsenen kanssa. Alkuun aina jännää miten nämä vanhemmat tulokkaan ottaa. Martta on adotoinut Walman, kohtelee pentua kuin omaansa. Leikittää ja pinna tuntuu venyvän, samoin kuin Leilalla aikanaan tyttärensä kanssa. Leilasta pentu on vähän kamala, mutta aina vaan enemmän sietää ja kyllä minusta 11-vuotias jo ne pahimmat villikohtaukset saakin katsoa etäämmällä ja urahtaa jos siltä tuntuu. Walma tuntuu asettuvan laumaan mainiosti <3 Pennun kanssa elämä on sitä arjen opettelua, sisäsiisteyttä, käytöstapoja. Metsäillään päivittäin, opetellaan kulkemaan autossa. Ollaan käyty kaupungilla, ajettu ensimmäiset jäljet ja oltu jo etsintätreeneissäkin. Niin se vaan Walma 10 vk otti jo tuulesta vainun ihmisestä, jonka luokse lähteä. Parasta on vain seurata pennun ja lauman touhuja <3 Muutamia kavereita ollaan myös treffattu. Lisa-labbis, Hitti tsekinpaimenenpentu, Wilda-göötti kuvissa <3
Vaikka omat pentuesuunnitelmat kariutui, niin jotain positiivista penturintamalla :) Ruotsiin on suunnitteilla pentue Murulle (Viekkaan Valkeen Aika Kelmi) ja Ellilelle (White Ice Wolfs Euro Trash). Kovin onnellinen olen suvun jatkumisesta, niin terveitä ja tasaisia ovat omankin pentueen sisarukset. Mahdollinen sijoituskoti on haussa pennulle ;)
Talvi on vähän vähemmän aktiivista treenikautta meille, lähinnä kerran viikossa ollaan oltu treenaamassa ja enimmäkseen rakennusetsinnän parissa. Lunta on vieläkin niin, ettei maastoon juuri pääse. Mutta kaunis talvi meillä on ollut. Niin kävi, että kauan odottamani Martan pentuesuunnitelmat kariutui. Hyvää on se, että oltiin oikeilla päivillä liikkeellä, sekä progetestien, että koirien käytöksen mukaan. Eikä edes kauaa mennyt Jaran astuessa Martan, vaan jäämättä nalkkiin :( Ja sama juttu toisena päivänä vielä. Hyvää on toki se, että molemmat olivat kyllä halukkaita, eikä koirien sukupuolivietissä kyllä ollut puutteita. Nyt ei vain meillä onnistunut loppuun asti :(
Näin itsenäisyyspäivänä voi haikeana muistella, miten juuri itsenäisyyspäivänä haimme aikanaan perheen ensimmäisen koiran kotiimme. Olen varma, että tuona päivänä olin maailman onnellisin tyttö. Siitä alkoi tutustuminen toiseen lajiin ja loputon rakkaus ja kunnioitus koiraa kohtaan. Jokainen heistä on niin suuri persoona; omat ja myös ne ystävieni koirat, jotka harrastusten kautta ovat tutuiksi tulleet.
Viime viikkoina on ilmassa ollut jo kovin talven tuntua, eilen rikottiin täällä tämän talven pakkasennätys -23C. Syksy on mennyt treenaillen ja luonnossa liikkuen (sen verrain kuin siellä hirvestäjien keskellä uskaltaa liikkua). Syksylle saatiin uusi treenipaikkakin käyttöön toistaiseksi; tyhjillään olevia kerrostaloja muutama kappale. Mikä sen mukavampaa ajanvietettä talvella, kun lumi valtaa metsämaastot, kuin rakennusetsintä :D Martan kanssa päästiin marraskuussa mukaan oman pelastuskoiraporukan ja pelastuslaitoksen yhteisiin harjoituksiin. Räntäsateen vihmoessa ajoimme "hälytykselle" Revonlahdelle, jossa lähdimme pimeään maastoon etsimään päivällä kadonnutta koiranulkoiluttajaa. Martta nappasi alueeltamme jäljen, jolta löysimme loukkaantuneen naisen ojan pohjalta. Pelastuslaitos saatiin paikalle evakuoimaan loukkaantunut pois. Martasta harjoituksessa ei nyt ollut muuten mitään ihmeellistä, mutta olihan se outoa, kun maali ei sieltä ojan pohjalta lopulta noussutkaan, vaan siellä vaan makaili ja odoteltiin pelastajia ihan loputtoman pitkään ;) Niin me käytiin taas taitoja tarkistuttamassa Martan kanssa; tällä kertaa vuorossa etsinnän taidontakistus pimeässä 30.10. Kamalastihan minä aina jännitän, vaan laitan luottoni koiraan, joka tahtoo olla meillä rauhoittava osapuoli :D Niinpä nytkin. Aikaa meni 19 minuuttia 3 ihmisen löytymiseen 3ha:n alueelta. Testaajan kysyessä kokeen jälkeen "miten meni?" Niin: minähän tein vaan suunnitelman ja koira hoiti homman. Näin se menee :)
Jottei aina päästäs helpolla oli armaat treenikamut sitten seuraavalle päivällä järjestäneet vähän vaativamman treenin ja aika haastavassa maastossa :D Lokakuulla käytiin treenaamassa myös Oulun Turvapuistossa, joka on meille ihan uusi paikka. Haasteena oli Martalla nuo ihmisen näköiset nuket, joita yritti ehdotella kadonneina, kun ihminen vain jossain haisi nenään. Tässäpä sieltä treenipätkiä: Maali 1 ja ne hämäävät nuket maali 2 "älkää viittikö, liian helppoa..." maali 3 täälläkin piti tsekata eka nukke... maali 4 tämä teettikin työtä, viereisen rakennuksen nukke piti täälläkin päästä tarkistamaan. Haju tuntui tuulen mukana kulkevan tuonne rakennuksen seinään. Kaiken kaikkiaan kiva kokemus ja todella kivaa vaihtelua metsässä treenaamiseen :) Viimeisenä kesälomaviikkona tuli vielä käytyä lasten kanssa Varsinais-Suomessa. Nyt sitten kellojen siirtämisen jälkeen alkaakin se ajanjakso, kun ei tahdo valoisaan aikaan edes ulos ehtiä. Vaan treeniä ja lenkkeillä voi pimeässäkin :) Meillä treeniporukalla kiertää sunnuntaisin isompi vuoro; elikä yhdelle koirakolle tehdään kerran viikossa ns. isompi treeni, johon saa pyytää mitä kulloinkin tarvii ja haluaa. Tässä pari viikkoa sitten oli meidän vuoro ja laitanpa tännekin jakoon samaisen sepostuksen, jonka treenikamuille laitoin yhteenvedoksi :) Meillä siis isompi alue etsittävänä. Nämä on aina hauskaa ja opettavaista :)
"Eilisissä treeneissä meillä oli Martan kanssa isompi vuoro. Alueena tuo ojien rajaama alue, joka kohtuu tallattuna kartalla Tuulen piti tuulla ilmatieteen laitoksen mukaan idästä (tosin tää ei kyllä sitten pitänyt kyllä paikkaansa ). Suunnitelmana kulkea eka vasen laita, koska tuuli Sitten halkaista keskeltä takaisin ja lopulta mennä oikea reuna. Sitten paikkailla, jos jotain alueita jää katsomatta. Siispä alueen vasenta laitaa alettiin kulkemaan. Aika pian Martta poikkesi keskemmälle ja näytti kulkevan jäljellä. En kytkenyt liinaan, kun näkyvys oli hyvä ja koira kulki rauhallisesti. Poikkesi alueemme ulkopuolella ja palasi takaisin alueelle. Tässä vaiheessa en enää ollut varma onko jäljellä, kun vilkaisi minua. Jatkettiin kunnes koira katosi näkyvistä. Kerkesi tulla jo huoli, kun kesti, mutta Martta palasi rullan kanssa. Eka kadonnut löytyi alueen oikeasta ylänurkasta. Sieltä oli tarkoitus jatkaa tuota vasenta reunaa takaisinpäin, kun se reuna jäi käymättä. Tässä vaiheessa tuuli tuli ihan selän takaa. Päätin mennä pellon puolella ojan oikealla puolella. Tässä vaiheessa sitten bongasin jo itse seuraavan kadonneen Aika likelle piti päästä, ennenkuin koira huomasi tuulen tullessa takaamme. Tästä jatkettiin suunnitelman mukaisesti halkomaan aluetta pituussuuntaan takaisinpäin. Koira reagoi meidän omiin jälkiin alueella, kun tultiin kohtiin, joissa oltiin kuljettu. Alapäädystä jatkettiin kulkua kohti alueen tutkimatonta aluetta (tien alapuolella/ojan vieressä). Kohta Martta reagoi selvästi hajuun ja lähti nenä pystyssä matkaan. Vika maali löytyi ojasta oikealta, johon vihreä jälki päättyy. Aikaa meni 55 minuuttia. Näin jälkikäteen mietin; ehkä olisin päässyt helpommalla, kun olisin kytkenyt koiran, kun aavistin olevan jäljellä. Ihan väärästä suunnasta puhaltanut tuuli hämäsi minua Martta meinasi tokan maalin jälkeen, jotta mennään autoille, mutta jatkoi toki töitä pyydettäessä Kaiken kaikkiaan hyvä treeni Iso kiitos järjestäjille!" Kesä on mennyt taas niin, ettei pahemmin ole edes blogia tullut päivitettyä. Kesäkuu meni niitä Martan juoksuja odotellessa ja kun ne sitten alkoi, niin sitten niitä progearvoja seuraten. Keskiviikkona 30.6. ei progeissa ollut tapahtunut vielä mitään, mutta lähdimme silti viikonlopuksi Etelä-Suomeen, koska lauantaina oltiin jo päivässä 13. Viikonlopun aikana näytti siltä, että vielä ei ollut oikea hetki, koska Neroa ei vielä niin kiinnostanut. Maanantaiaamuna proget olikin sitten jo 12,1 ja johan oli myös Nero kiinnostunut Martasta. Ei ollut kyllä luontoäiti meidän puolella tässä, koska varmaankin jo kuukauden etelässä jatkuneet helteet koituivat todennäköisesti kohtaloksemme. Yrityksestä huolimatta Nero ei onnistunut astumaan. Kuumuus varmaankin oli liikaa, voimat loppui. Tiistaina lähdimme sitten ajelemaan kotiin haaveet murskana tästä yhdistelmästä :( Kaikesta huolimatta ollaan toki nautittu kesästä lenkkeillen, uiden ja treenaillen. Ihan pieni mökkikierroskin tehtiin perheen kesken. Näsijärven rannalla, Ylöjärvellä. Jylhänkosken putoukselta, joka nyt ei niin putous tähän aikaan ollutkaan :D Perhossa Kun nuo meidän pentuesuunnitelmat tältä kesältä meni myttyyn, alkoi kuitenkin mietityttää, josko sitä vielä yritettäisiin. Kun kuitenkin Martan pentu omaksi harrastuskaveriksi on ollut niin pitkään haaveena. Eihän se auttanut kuin todeta olevansa taas lähtöruudussa; eli mistä sulho. Ja kyllähän se lopulta löytyi ja täytyy sanoa, että hirmu innoissani olen, kun löysin Jaran :) Pentuja sivuilla lisää tästä... Vielä loppuun pari kuvaa, jotka saimme toukokuun jälkikokeen jälkeen. Eipä ole ennen sattunut kuvaajaa kokeeseen :D Eli kuvia kokeen luoksepäästävyydestä ja hallintaosuudesta. Kuvaaja Veli-Matti Hämäläinen.
Tuo viimeinen kuva, se on niin Marttaa. Emäntä kun hermoilee ennen koetta,on Martta se joka tsemppaa ja lohduttaa "kyllä emäntä me tästäkin selvitään". |
ValkeetTouhua. Categories |