Leila siellä missä lapsetkin:"mitähän täällä on..."
Pikkukoiran rakkaat lelut ängettynä leuan alle lähes kaikki. Millan joululahjaksi saamasta possusta on tullut se kaikkein rakkain lelu. Pikkusisko hoitaa. Lenkille päästiin Hilla-tollerin kanssa ja tässä tyttöjen kaveriposetus :D Viikko on mennyt ihan normaali rutiineilla. Hakutreeneissä oli neiti ihan oma touhukas itsensä. Muutoin normaalia hellyydenkipeämpi ja eilen jäi iltaruuasta osa syömättä. Tiedä sitten onko tämä valeraskautta vai sitä toista... Leila siellä missä lapsetkin:"mitähän täällä on..." Vielä muutama kuva lasten vahtimisen ohella
0 Comments
Viikko astutuksesta ja tarkkailen näkyykö Leilassa mitään merkkejä. Meillähän ei ole ennen koiranpentuja ollut, ihan uusi on tilanne minulle. Aika lailla hellyydenkipeä tuo on jo nyt, mutta siihen toki voi vaikuttaa sekin, että on meidän ainokainen koiruus nykyään.
Treeneihin on tullut taukoa paitsi tuon viikon astutusreissailun, myös kovien pakkasten takia. Viime talvi olikin niin surkea talvikelien suhteen, että nyt ollaan toiveikkaita josko tänä vuonna vaikka pääsisi meren jäälle. Ihan pikkasen piti käydä jo matalissa rantavesissä varpailla kokeilemassa ;) Viikon aikana on Raahe-Nivala väli tullut tutuksi, kun ollaan käyty iltateella ja treffeillä Woodyn luona. Toiveena, että olisi oikea hetki. Eilen jo alkoi näyttää siltä, että lähellä ollaan ja tänään sitten onnistuttiin :) Huomenna tavataan varmuudeksi vielä uudelleen. Toiveissa pentuja maaliskuulle <3
Uudenvuodenattona nukkui Milla-rakkaamme pois :( Nyt on talo niin tyhjän oloinen. Koirarouvan odottaa näkevänsä missä milloinkin: sohvalla, koirien pedillä, terassilla makoilemassa...
Leila aloitti myös sitten lopulta odotetun juoksunsa. Nyt vain odottelemaan sopivaa hetkeä treffeille. Kun vain tästä surusta selviäisi <3 |
ValkeetTouhua. Categories |