Ihanaa aikaa värittömän kevään jälkeen, kun luonto herää ja räjähtää väreihin. Ja se tuoksu! Talviturkit on heitetty koko laumalta ja nautitaan ulkona olosta, luonnosta ja välillä vähän treentaankin, josko ei ole liian kuuma :D
0 Comments
Semmonen ihan oikeasti lämpimän tuntuinen päivä. Töistä pääsi aikaisin, niin oli pitkä ilta aikaa aloitella kesää. Koirille kesä tulee, kun talon ovet aukeaa ja saa kantaa pihalle kaikkein rakkaimmat lelut sisältä :D Ja sitten kärttävät ihmisiä mukaansa pihalle kirmaamaan, jos joku sisälle erehtyy :)
Sellainen onni, että saatiin ystävältä käyttöön vanha pihapiiri ja purkukuntoisia rakennuksia. Sinnehän me riemusta kiljuen lähdettiin viettämään etsintäpäivää. Mukavaa vaihtelua tähän koronan määrittämään hiljaiseloon. Ja pysyttiin kyllä reippaasti alle kymmenessä ihmisessä ;) Tässä linkit videopätkiin: Martta I
Martta II Martta III Leila I Leila II Leila III Martan juoksu tuli ja meni. Vähän kyllä kirpaisi, kun suunnitelmat siirtyi vasta puolen vuoden päähän, mutta parempi ja turvallisempi näin, uskon niin. Kun vähän kaikki ylimääräinen toiminta on katkolla, on tämä ollut tavallaan myös varsin mukavaa aikaa. Ylimääräinen hötkyily puuttuu, silti voi tehdä niitä juttuja, joista normistikin nauttii: kulkea luonnossa, ihastella kevättä, käydä jälkimetsällä ja vähän treenata myös etsintää pienellä porukalla. Aurinko alkaa jo kivasti välillä lämmittää ja päivät on valoisia.
Niin ne tuli varsin oudot ajat Korona-pandemian myötä. Martan juoksu, jota odotin jo maaliskuun alkuun, ei ole vieläkään alkanut. Nyt tietysti panikoin, mikä on maan ja oma tilanne, kun ne lopulta alkaa :D Mutta päivä kerrallaan... Koirat ovat ainakin nauttineet, kun nyt on päivät ihmisiä kotona, kun lapset käyvät koulua etänä. Treenattukin ollaan vähäsen, kunhan huomioidaan tämän hetkiset rajoitukset. Vaan eipä meidän porukasta 10 ihmistä treeneihin irtoaisi kuitenkaan. Viime sunnuntaina oli meillä vaihteeksi Martan kanssa isompi etsintävuoro, jossa treenikamut olivat hukanneet pari tyyppiä 8ha alueella. Tuuli oli hyvä ja Martta saikin nopsaan ilmavainunun ekasta eksyneestä. Toka "eksynyt" löytyi Martan saatua ilmavainun jäljestä, ja kun huomasin koiran jäljestävän, kuljettiin jälkiliinassa eksyneelle asti. Kaiken kaikkiaan 18 minuutin etsintäpyrähdys aurinkoisessa kevätsäässä :) Niin. Ja sitten se, kun Leila ei suostunut liikkumaan lenkillä tietyillä alueilla. Siihen oli syynsä...
Reilu viikko on saatu nauttia talvisista keleistä ja huimalta tuntuu myös tuo lisääntyvän valon määrä. Omat treenaamiset on jääneet tällä hetkellä vain yhteen kertaa viikossa, koska säästän niitä tunteja (toivottavasti!) pian lähestyvään astutusreissuun.
Hieman huolta aiheutti minulle Leila reilu viikko sitten, kun kesken aamulenkkimme lakkasi yhtäkkiä kävelemästä, jäi vain istuskelemaan tien vieraan. Tämä toistui myös aamupäivällä uudestaan, kun yritimme uudelleen lenkille. Ehdin jo hätyytellä eläinlääkäriäkin, joka kehotti vielä seuraamaan tilannetta. Minähän toki maalailin vaikka mitä kauhukuvia koiran kunnosta... Kävi kyllä jo aamulla mielessä, että jotain tuttua tässä on. Vuosi sitten Leila kieltäytyi liikkumasta jäällä ja silloin oli sitä mieltä. ettei jäällä ole turvallista. Tässä viikon mittaan on pysähdellyt aina välillä ja selkeästi tiettyä aluetta lähestyessämme, muualla liikkuu normaalisti. Tämän hetkinen arvaukseni on, että meillä oli aamulenkin varressa jokin suurpeto liikkeellä, joka moisen reaktion on aiheuttanut. Vanhoihin suden jälkiin tai karhun ulosteisiin ei ole aiemman kokemuksen mukaan reagoinut; tämä oli muuta. Luulenpä, että Leila pelkäsi. Onhan meitä jo reilu kuukausi sitten varoiteltu alueella liikkuvista susista, ehkä se oli ne, kuka tietää... Ehti jo viikon ajan elätellä toivoa talvesta lopultakin; saatiin vähän lunta ja pakkasta. No, viikonloppuna se ilo sitten jo loppui vesisateitten ja tuulen myötä.
Jotain kivaa arkiseen puurtamiseen saatiin, kun viikonlopun treenit suuntautui Oulaisiin varikolle. Ei olla omien koirien kanssa tuolla aiemmin käytykään. Vähän hämärää kuvamateriaalia kyllä tuli, mutta kivaahan tuolla taas oli :) Martalla oli isompi etsintävuoro ja paikalle päästyämme oli alueelle jo ihmiset kadonneet. Eka maali löytyi lautapinon päältä. Martta yritti epätoivoisesti etsiä reittiä pinon päälle, kun ihminen vain haisi, eikä luokse tahtonut millään päästä. Toinen maali löytyi lumiluolasta. Pahoittelut kovaäänisistä rumista sanoista; lähti rusakko ihan läheltä... Ohjaaja ei nyt laiskuuttaan viitsinyt kytkeä koiraa liinaan näytölle mentäessä, alueelta ihmiset löytyivät niin, että koira oli minun lähelläni. Kolmas maali olikin ihan lähellä toista; roskiksessa. Päänvaivaa tuotti se että missä roskiksessa... Päänvaivaa kovasti ohjaajallekin :D Niin oudun lämmintä tammikuuta. Metsätiet peilijäässä ja muutoin jo luonto enimmäkseen lumesta paljaana. Korkattiin sitten tämän vuoden jälkitreenitkin. Ja valon määrä lisääntyy <3
Vuoden ensimmäinen päivä valkeni jäisenä, sateisena ja tuulisena. Vapaapäivä ja lasten kesken kotona :) Aattoiltana päästiin lenkille vasta vähän ennen kuutta, mutta eipä nuo rakettien äänet metsässä lenkkiä haitanneet. Mahotoman mukavaa uutta vuotta!
Lapsille oli luvattu joulun jälkeen ostoskeskuksessa käynti. Sitä reissua varten me aikuiset kävimme koirien kanssa lataamassa akkuja metsälenkin verran :D Tämä oli niitä aamuja, kun ei meinannut ihastukselta henkeä saada. Pitkän pimeän ja auringottoman jakson jälkeen; värejä ja valoa <3 Kunnon pakkanen ja pieni vinkka, vaan sormet piti jäädyttää kameran kanssa :D
|
ValkeetTouhua. Categories |