Onneksi on tämä varsin outo ja muuttuva arki, joka pitää ajatukset kasassa. Minusta alkaa nimittäin tulla melkoinen gourmeekoiranruokakokki... Leilalle ei tahdo maistua oikein mikään. Nälkä tuntuu olevan, mutta näyttää siltä kuin emäntä yrittäisi myrkyttää! Tällä hetkellä on alas saatu paistettua jauhelihaa, uunissa kypsennettyä broilerinlihaa ja raakoja broilerinsydämiä. Nämäkin mieluiten kädestä syötettynä tai ainakin lautasen vierellä ollen henkisenä tukena. Huoh.... toivottavasti arvon neidin ruokahalu pian normalisoituu. Ovelana otuksena toki veikkaan , että yrittää jättää tämän pysyväksi ruokailueduksi. Aika lailla kummissani olisin, jossei valkoisena olisi tiineenä, sen verran on erikoista tuo nykyinen käyttäytyminen ;)
Meille tulee nyt treeneihin tauko. Ensinnäkään en keksi enää mitä käyttäisin haussa palkkana, kun kaikki herkut menee jo ruokana... Toisekseen, eipä sitä voi tietää miltä koirasta fyysisesti tuntuu. Nuo kun eivät näytä hankalaa olotilaansa, vaan työt tehdään aina pyydettässä täysillä. Siispä aloitamme mammaloman lenkkeillen, leikkien, oleskellen ja.... syöden (toivon näin)...
Kuluneeseen viikkoon on mahtunut melkoista myrskytuulta...
Tuulee niin, että menee tukka sekaisin: